Tauno

 Uusi irlis poikamme Tauno oli ollut kotona vajaa 2 viikkoa, kun käytiin ensimmäisellä rokotuksella, poika marssi omistajan elkein hoitohuoneeseen, tonki roskat, morjesteli eläinlääkärin ja pisti pöydällä ranttaliksi, kun olis sitä parempaakin tekemistä kuin olla keuhkojen kuuntelussa ja joka pään tutkimuksessa! Tällä pojalla on oma tahto!

Nyt yhteistä matkaa on takana 4 viikkoa ja tämä lyhyt hetki on jo hitsannut meidät tiiviiksi pariksi, tosin Taunon pariin kuuluu myös muu perhe, varsinkin nuorin tyttömme! Kuitenkin mamma on se jonka perään vähän piipataan ja jos minä vaihdan huonetta, niin vaihtaa yleensä Taunokin. Taunolla on todellakin luonnetta ja mielenosoituksellisen haukkumiset ja kyljellään kauhomiset on meille jokapäiväistä iloa sen jälkeen, kun kengät on viety suusta sadannen kerran :D

On ollut yllättävää huomata, että juu ei, pentuaikaan ei kuulu ripulit, eikä eläinläkärissä juoksut, loputon ruuan sopivuuden miettiminen, eikä varsinkaan pentu, jonka päivittäisen aktiivisuustason Tauno ylittää noin minuutissa! Nukkuuhan pentu paljon, mutta kun se on hereillä, niin se on todellakin HEREILLÄ! 

Pentuaikaan kuuluu varastetut kengät, riepoteltavat matot ja irlanninsusikoiralla vedenpaisumusmainen kasvu, saman kokoiset vahinkopissat, vinkuvat lelut ja hupenevat ruokasäkit. Eikö tähän aikaan kuulunutkaan murheet? EI.

Neljän viikon aikana on tullut selväksi, että tauno rakastaa autoilua! Tauno on kiva ottaa mukaan kaikkialle, tosin auton vaihto meillä on edessä... Tauno on nyt 14+ viikkoisena lähes 30 kiloinen, viime mittaus 5 päivää takaperin oli 26.3kg, Taunon punnitseminen ei ole enää helppoa kotioloissa! Tauno kasvaa niinkuin irliksen kuuluukin ja on ollut mukava huomata, että poika pysyy jopa aika kivasti kasassa kasvun mukana. Meillähän on hieman salaisia näyttely haaveita jos Taunosta siihen löytyy potentiaalia! Nyt ainakin näyttää todella hyvältä, purenta on hyvä ja alaleuka leveä, kulmurit mahtuu kauniisti. Rungoltaan Tauno on oikein messevän näköinen!

Tauno on päässyt liikkumaan vapaana metsässä, pellolla, hiekkatiellä ja pusikoissa, hihnassa olemme vain vähän, lähinnä opin vuoksi kun ollaan kaupungissa. Tauno sai kutsuja joka paikkaan ja olemme käyneet lemmikkikaupoissa, apteekissa, jonne Tauno kutsuttiin ja ihan vaan turuilla ja toreilla. Taunon nuppi on paikallaan ja oikein hermoitettu, säikähtää voi, mutta siitä päästään helposti yli ja ollaan kiinnostuneita. Selvitetään mikä se pelottava juttu oli. Rappukäytävä ja hissi mentiin niinkuin se olisi ihan normaalia arkipäivää, ihan uskomaton sopeutumiskyky tällä pojalla on uusissa tilanteissa! Tauno menee rohkeasti ja valppaana uusiin paikkoihin, ihmiset tervehditään kauniisti loikkimatta, yleensä kohteliaasti istahtaen ottamaan huomio vastaan!

Ihanaa kevättä kaikille <3