Kipua ja kyyneleitä...

 Perjantai venähtikin pitkäksi, kun sain samalle päivälle fysioterapian kanssa vielä eläinsairaalaan ortopedille ajan. 

Fysioterapiassa tehtiin tutkimus, juoksutusta ja kävelytystä, painelua ja kääntelyä ja voi sanoa, että itsellekin tuli järkytyksenä kun selän tutkiminen aiheutti voimakkaan reaktion. Dinolla ei ollut kivaa. Yllätyksenä ei tullut takapään lihaskireydet, itse selkävikaisena joudun turvaamaan säännölliseen lihashuoltoon pitääkseni kivut selkäkipuina ilman lisämaustetta lihaskivuista, jotka toki vielä pahentaa selän tilaa. Kun joku paikka on rikki, muut paikat kompensoivat. 

Lantio on vino,  kuitenkin pahimmat kireydet oli takareisissä, ei niinkään lantiossa.  Lantio on vino koska on epäsymetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama,  sehän tiedettiin. 

"Vastaanotolla kävelee ja ravaa takaosa vasemmalla, takaosa on ponneton, takajalat "alla"-- lonkan ojennus jää vajaaksi. Oikeaa takajalkaa vie liikkeessä adduktioon vatsan alle. Vastustaa oikean lonkan ekstensioon viemistä. Aristaa rintarangan palpointia Th 5-9 segmenttien alueelta, lihaskireyttä rintarangan lihaksissa sekä takaosan lihaksisto kireä molemmin puolin. Aristaa L6 segmentin fasettinivelen painetta oikealta." (Fysioterapeutin kirjoitus)

Lopuksi hieman hierottiin ja hoidettiin kireyksiä.

Seikkailimme pari tuntia kylillä, Dino pääsääntöisesti nukkui super pehmustetussa farmarin takatilassa, juomapalvelu pelasi säännöllisesti.

Ortopedi ottikin meidät ajoissa vastaan, pihalla keskusteltiin, näytin videon liikkumisesta, kiputiloista ja kerroin fyssarin tekstin. Tutkimushuoneen ikkunan takana katselin ja kuuntelin, mitä orttopedi tekee ja tutkii, varpaista edettiin etujalat, niskan taivuttelut, lavat, hartiat, takavarpaat jne. Koko ajan orttopedi kehui koiraa ja kertoi mitä tekee seuraavaksi.

Kyljellään lääkäri otti takajalat käteen ja alkoi taivuttelemaan selkää ja koira huutaa kivusta ja minulla kyynel silmässä, kun yritän kehua "hieno poika, nätisti ole..." lääkäri sanoi heti, että siellä on paha.

Oikean lonkan taivutukset ja tutkiminen oli myös koiralle selvästi kivuliasta ja liikerata oikeassa lonkassa jäi vakaaksi, vasen lonkka liikkuu niinkuin kuuluukin. Lääkäri sanoi lonkan liikkeen olevan puutteellinen jopa, kun rauhoitettuna kokeili uudelleen.

"Kiistaton kipuvaste saadaan lannerangan keskiosilta sekä otj lonkkanivelen alueelta.Omistajan kanssa käytiin keskustelu jatkotutkimusvaihtoehdoista. Rtg tutkimuksen perusteella todetaan viimeisen lannenikaman olevan välimuotoinen. Tämä muutos aiheuttaa jossain määrin epäsymmetriaa lantion alueelle ja voi ainakin osittain olla selittämässä otj lonkkanivelen kiputilaa. Lannerangan alueen kiputilaan ei rtg tuo vastausta."

Ortopedi suositteli ct kuvausta, ja ymmärrän sen, hänen tehtävä on saada diagnoosi. Keskustellessa tuli selväksi, että oireiden nopean pahenemisen ja lannerangan kivun vuoksi kyseessä on vakava ongelma, jopa kasvain mainittiin tässä yhteydessä.

Mieshän jo siirteli säästötililtä rahaa ct kuvaa varten ja minä soittelin kasvattajalle, tutuille eläinlääkäreille, pitkän linjan koiraihmisille ja kuten minäkin sen tiesin jo jalkojen pettämisestä leikin jälkeen, että ct kuva ei muuta sitä asiaa, että 8kk pennun selkä on sökö, kannattaako sitä leikata? Puhutaan jättirodun koirasta, jolla on välimuotoinen lanne-ristinikama, jonka luokka aiheuttaa pääsääntöisesti ongelmia, ennemmin tai myöhemmin ja ongelmia on jo nyt. 

Ne huutoitkut ihmiselle, johon olen tämän ihanan rodun kautta tutustunut ja joka on tukenut ja tsempannut, mistä olen niin kiitollinen. Itkin niin katkeria kyyneleitä autossa...  

Lopulta Dino oli herätelty, Cartophen kuuria, kipulääkettä, totaali lepo. Sisälläkin liikkumatta, ei hyppyä, pomppua, juoksuaskelta, ei mitään! Vain pissalle hihnassa, muuten hihnassa tai häkissä 2 viikkoa 🙄 no mä voin nyt suoraan sanoa että 8kk pentu vaatii rauhoituksen tai kokovartalo kipsin ettei se häkissäkään onnistuisi pyörimään, pomppimaan, kaivamaan tms.

Kasvattaja oli ihan samaa mieltä, että ei onnistu, pidetään mahdollisimman rauhassa, ei leikkiä muiden kanssa, ei riehumista pihalla. Näillä rajoituksilla oli nimittäin tarkoitus rauhoittaa lonkan kiputilaa, selkää lepo ei paranna, vaikka kivut hetkellisesti saataisiinkin helpottamaan.

Kasvattaja laittoi vielä illalla viestin, että hän hyvittää koiran kauppahinnan, ja tavallaan sekin varmisti sen ettei kasvattajankaan toiveet ole korkealla koiran jatkon suhteen. Nukkumaan käydessä todellisuus iski vielä lujempaa, nyyhkytin miehen kainalossa hyperventiloiden, -Mä tulen menettämään Dinon, mä en halua menettää sitä!!! Tää ei ole reilua 😭

Minä itse koiran  omistajana en ole valmis tekemään ihan mitä tahansa, ellei ole melko varmaa, että niillä toimilla koira pystyy elämään normaalia  ja kivutonta elämää. Tälläisestä ei nyt valitettavasti ole mitään takeita, ei likimainkaan. Olen laittanut yhden koiran hoitoon tuhansia euroja, koska uskoin vakaasti, että koiralla on hyvä tulevaisuus! Ja sillä on sitä nyt lähes 7 vuoden jälkeenkin, vaikka vanhuuden vaivoja hieman onkin. Onkin hieman perspektiiviä antavaa katsoa lähes 8 vuotiaan koiran leikkivän ja riehuvan ja silti nousevan uniltaan nivelrikosta huolimatta jaloilleen ja jatkavan porskutusta. On lohdutonta katsoa 8kk ikäistä pentua, joka on leikin jälkeen lähes rampa ja jää ikkunaan katsomaan kun muut pääsee metsään juoksemaan.

Vaikka olen keskustellut koiran tilanteesta monen kanssa ja he ovat kaikki olleet sitä mieltä, ettei koiralla ole tulevaisuutta, olen saman päätöksen tehnyt itsekin, kuitenkin siltä kantilta, että minä elän koirani kanssa, minä olen se joka näkee joka päivänä koiran kivun ja tilan. 

Katson tuoko Cartophen yhtään helpotusta, en toivokaan ihme paranemista, vaan muutamaa hyvää hetkeä yhdessä ilman huolia ja jatkuvaa kipua. Jos kipu ei helpotu, tulemme tiemme päähän nopeammin... Sanoinkin eräälle ihmiselle, että pidän tätä eräänlaisena saattohoitona, aikaa hyvästeille, aikaa surulle, aikaa meille. 

Tiedän että joku ajattelee, että olisi jo päästänyt koiran  pois, toinen että en ole tehnyt riittävästi, mutta loppujen lopuksi vain minä todellakin olen tässä tilanteessa... Se minkä olen saanut tästä itselleni on syväluotaus irlanninsusikoiran elämään, palavan rakkauden rotuun ja ei ole epäilystäkään, etteikö meidän taloon kuuluisi tästä lähin aina irlis.... tai kaksi❤

~Where there is love and life found, there must be a Irish wolfhound~