Elämäni koirat

  Joulu tuli ja meni, eilinen päivä meni hirveän kuumeen kourissa, koronatestissä ja levätessä. Testitulos onneksi negatiivinen! Käytiin aattona kevyellä kävelyllä metsässä, sen seurauksena Dino oli taas niin kipeä, jokainen ylösnousu takelteli ja koira könkkäili... joulupäivänä iloittelut Elle pyreneittenkoira vanhuksen kanssa johti ihan samaan lopputulemaan. Meillä vaihdettiin kipulääke eka toimi mutta laittoi oksentelemaan, tää ei kiusaa mahaa mutta ei tunnu toimivan kauhean hyvin... Radioogin lausunto oli sitä mitä oletettiin, LTV se on, luokkaa ei ollut laittanut mutta epäsymmetrinen on aina 3 luokkaa, siinä ei sinäänsä tarvittu lisätietoa.    Nyt Dinolle on varattu fysioterapia joka on 8.1 ja osteopaatti joka on 22.1 Kasvattaja on sitä mieltä että on kaksi vaihtoehtoa 1) LTV on oireellinen jolloin hän korvaa pennun tai 2) LVT on mutta ei ole oireiden syynä jolloin hän voi korvata jotain.  Tästä voi tulla vielä mielenkiintoinen keissi. Millä sen kukaan todistaa ...

17.12 torstaina meillä oli varattu aika eläinlääkäriin kipujen, ontumisten ja jäykkyyksien tutkimiselle. Me käydään lähes kaikki käynnit Lovet Loviisan klinikalla, siellä on hyvät eläinlääkärit laadukkaat röntgenlaitteet ja ultrat ja olen saanut jopa epilepsian hoitoon koiralle hyvää hoitoa. Klinikalta löytyy myös hammashoitoon erikoistunut Claudio, joka aikanaan meidän Nasselta poistikin vinksalleen kitalakeen kasvavan kulmurin.     Huoneeseen mennessä ihan ensimmäisenä eläinlääkärin sai hymyilemään vilpittömästi koira joka ei ollut enää mamman jaloissa nuokkuva hissuli, vaan pussasi eläinlääkärin, nuuhkutti ja puuhkutti, iloisesti tutki pöydät, touhottija vielä muutamaan kertaan pussasi lääkärin. Melkoinen muutos! Kliininen tutkimus aloitettiin ja takajalan venytys taakse sai aikaan ulahduksen ja sitten Dino kovin pettyneenä mulkoili Ilonaa, ihan kuin miettien, että -eihän tää nyt ole kivaa!   Eläinlääkäri Ilona päätyi suosittemaan lonkka kuvaa, jossa saadaan lantion a...

Mitäpä sitä tuli sitten tehtyä?   Olen unohtanut julkaista tämän kirjoituksen, joten kerron että tässä eletään aikaa syyskuu, jolloin Dino meille tuli, 6 päivä sunnuntaina tarkalleen. Mennään läpi repaleisen lokakuun ja marraskuuhun.   Tässä on ajatus joka on kyllä käynyt mielessä moneen kertaan! Kun koiraa hankitaan niin tietenkin tutustutaan rotuun ja kasvattajiin, sitten tutkitaan jalostustietojärjestelmää, katsotaan kasvattajan kotisivut, googlataan, käydään katsomassa pentuja, ehkä toisenkin kerran, eikö?   Minä joka olen ostanut 3 paperillista koiraa, kennelliittoon rekisteröityjä, juuri tällä kaavalla, istuen tunteja pentuaitauksessa, tiedän tämän. Hyvän kasvattajan löytyminen ei ole itsestään selvyys, ihan jo koska kemioiden täytyy kohdata. Kasvattaja tulee olemaan vähintään pieni osa elämääsi koko koiran elinkaaren. Ei tarvitse alkaa ystäväksi, eikä lähettää joulukortteja jos ei halua, mutta kuulumisia on kiva kasvattajankin kuulla edes joulun alla. Mutta olen my...