Itku lyhyestä ilosta...

 Dino ei juurikaan ole päässyt purkamaan juoksuhalujaan, pääsääntöisesti ulkoileekin yksi, jouluna leikki kaverin kanssa ja kipeäksi tuli, pieni kävely metsässä teki saman...

Lähdin tiputtamaan lumia kasvihuoneelta ja otin Dinon ja cockeri Nassen matkaan, ne kun molemmat pysyy lähellä ja pihassa. Pojat otti muutamat juoksut, muutoin keskittyivät pyörimään jaloissa tai varastamaan toisiltaan sitä "ihan kylän parasta" lumikönttiä 🤭

Välillä cockeri oli lasten pulkassa ja Dino katsoi huuli pyöreänä moista mustaa ahkio veketintä minne kaikki tunki vuoron perään.

Oltiin puuhissa puolisen tuntia mikä riitti kyllä uuvuttamaan porukan, raskasta tuo lumien siirtely on.

Dino parkkeerasi sohvalle tietenkin ja kopsista unten maille. Halusin nähdä onko ulko leikeillä ollut vaikutusta, jotennpyysin tyttären kutsumaan Dinon sohvalta... aikansa pohdittuaan poika keräili jalat kasaan ja astui sohvan reunalta myös takajalat lattiaan ja ulahti hieman näin tehdessään... Videolle piirtyi kuva lähes liikuntakyvyttömästä koirasta josta ei äkkiä uskoisi että ikää on 8 kuukautta.... mun sydäntä riipii... 

Vielä muutamat askeleet pienennuikutuksen kera ja petiin maate,  ei huolinut enempää olla jaloillaan. Koko ilta on ollut tosi kipeää, ei Dino huolinut edes pissalle lähteä, nukkuisi sohvalla pää mamman sylissä, välillä selvästi kipeänä kovan läähätyksen kera...

Perjantaina, ylihuomenna onneksi fysioterapia, katsotaan onko mitään valoa sillä suunnalla. Kun pentu ei voi normaalisti liikkua ei tilanne ole kovin toiveikas, varsinkin jos oireet tosissaan johtuu tuosta perinnöllisestä selkäviasta.

Juurikin alkoi levoton vääntäminen ja läähätys 😞 hyvää yötä sitten...